SOVINTOVAARA

Lapin sotahistoriallisen seuran näyttely

2011-06-15T20:41:00.008+03:00

Viime viikon lopulla tuotiin tankin eli rynnäkkötykin lisäksi Junkersin pyrstö sekä ilmatorjuntatykki.

Aki tekstejä lainaten liittyen rynnäkkötykkiin ja pyrstöön.

Rynnäkkötykki Ps. 531-25 'Kyllikki' osallistui kesän 1944 kovimpiin taisteluihin. Vuosalmella se tuhosi neljä vihollisen vaunua, ampujana panssarimies Sulo Vuorela ja vaununjohtajana lappilainen kersantti E.Halonen

Vaunut poistettiin käytöstä vasta 1960 luvulla. 'Kyllikki' oli tuhoutumassa harjoitusmaalina kunnes se siirrettiin Ivaloon.

Junkers Ju 52 (tunnus 7U+OK , kutsumanimeltään Tante Ju, Täti Ju) oli saksalainen matkustaja- ja kuljetuskone, jota Junkers-yhtiö valmisti vuosien 1930 ja 1945 välillä.

Tämä pyrstö kuului JU 52 7U+OK:lle, jonka kohtaloksi koitui 21.10.1944 Muttusjärvellä alas ampuminen . Silminnäkijöitä ei tapauksella ollut, sillä lähialueen lapintalot oli evakoitu jo syyskuussa.

Miehistönä koneessa oli lentäjä, korpraali Erich Adams, mekaanikko vääpeli Alfred Böhm ja sähköttäjä/ampuja ylikorpraali Alf Schuhmacher.

Todennäköisesti he kaikki menehtyivät pakkolaskussa tai pian sen jälkeen. Järvivedet ja sää Muttusjärvellä on lokakuun lopulla jo hyytävän kylmä. Kone oli suorittamassa kuljetustehtävää, lastina oli ainakin polttoainetta.

Kone hajosi laskussa ja etuosa nostettiin ylös jo 1960-luvulla. Etuosa romutettiin sittemmin. Lapin sotahistoriallisen seuran jäsenet paikallistivat pyrstön, palan runkoa ja osan lastista. Pyrstö nostettiin tapaninpäivänä 2003.

Nyt sekä 'Kyllikki' että 'Tante Ju' viettävät eläkepäiviään Sovintovaaran Huipulla muistuttaen meitä menneestä.'

Tervetuloa katsomaan paikan päälle.

Rautaa rajoilla

2011-06-10T22:12:00.006+03:00

Sovintovaaran Huipun näyttely laajenee esittelemään myös Lapin sodan historiaa.

Tänä iltana tuotiin vaaraan 2.maailmansodan aikainen tankki kuorma-auton lavalla. Tankki on osa Lapin sotahistoriallinen seuran näyttelyä.

Oli jännät paikat, kuinka rekka nousee ylös tietä jyrkimmässä kohdassa. Nousu kun on noin 20 astetta ja kuorman paino oli 18 tonnia. Kyllä se vain nousi! Täytyy sanoa, että oli vaikuttava näky, kun ajan patinoima takki kulkee rinnettä ylös rekan lavalla! Piti kyllä odottaa, että rekka varmasta pääsi turvallisesti jyrkimmän kohdan yli ennen kuin uskalsin ajaa siitä itse.

Seuraava jännityksen paikka oli, kuinka tankki saadaan alas rekan lavalta. Hetken jo näytti siltä, että kuorma-auton etuosa nousee ilmaan tankin painosta. Ammattimiehet olivat asialla-kaikki meni hyvin!

Huomenna tulee tykki sekä Junkersin säilynyt pyrstö ja viikon päästä sisänäyttelyn esineet.

Lappi kutsuu

2011-05-25T22:08:00.004+03:00

Viikon päästä täysi tohina päällä saada Sovintovaaran Huippu siihen kuntoon, että perjantaina 3.6 voidaan avata portit yleisölle.

Tänä vuonna uutena on Lapin sotahistoriallisen seuran sisä- ja ulkonäyttely. Toivottavasti näyttelyesineet ehtivät paikoilleen kesäkuun alkupuolella.

Tervetuloa tutustumaan Sovintovaaran Huippuun.

Paljon nähtävää - a lot to see.

Lapin lumo

2011-01-06T12:17:00.010+02:00

Sovintovaara on talviunilla ja minä painanut syksystä asti töitä toimistopöydän äärellä. Työt ja Oslon matkailu ovat pitäneet syksyn kiireisenä, mutta pikku hiljaa alkavat ajatukset suuntautua kesää 2011 kohti.

Viime kesänä ilahduttavan moni matkailija löysi tiensä vaaran huipulle. Toivottavasti tulevanakin kesänä. Lapin kesästä ja sääskistä voin todeta sen verran, että käsitys, että Lapissa olisi sääskiä pilvin pimein, ei ainakaan Ivalossa ja Sovintovaarassa pitänyt paikkaansa. Muutaman kerran etelän naisena käytin ohvia.

Kohta tulee täyteen ensimmäinen Lapinvuosi. On ollut todella hieno kokea Lapin eri vuodenajat. Voisin sanoa, että Lapin kesä on lyhyt ja vähäluminen. Talvea kestää isänpäivästä äitienpäivään karkeasti ottaen.

Viime toukokuun keväthanget olivat todella upea kokemus, oikeastaan parasta aikaa. Suosittelen toukokuun alkua Lapissa. Oikeastaan kaikki vuodenajat ovat olleet mieleeni. Tosin en ole ollut kokemassa lokakuun loskaa ja joulunalusajan paukkupakkasia Ivalossa. Joulun alla pakkasta oli kuulema -37. Joululoman aikaan pakkasta oli kohtuullisesti, alle -20.

Kaamos on ollut myös mielenkiintoinen kokemus. Joulukuun alussa päivän valoa oli klo 11-14 välillä ja nyt joulun aikaan jo selvästi pidempään. Lumi kuitenkin teki sen, ettei pimeys tuntunut samalta kuin lumettomina talvina Helsingissä, jossa pimeä asfaltti imee kaiken valon.

Inarin Lapin luonto on todella kaunis ja maisemat upeat. Kumpuileva maisema sekä Inarijärvi ja Ivalojoki tekevät siitä erityisen kauniin. Olen ollut todella etuoikeutettu saadessani kokea sen.

Ivalo-Alta-Oslo

2010-08-14T11:40:00.006+03:00

Viikko sitten kävin tutustumassa ensimmäistä kertaa Osloon. Ensin ajoin autolla Altaan ja Altasta matka jatkui lentokoneella Osloon. Lentokenttämatkana Ivalo-Alta väli on pitkä, ajoaika kesti reilu 5 tuntia. Viime reissun perusteella olin varannut riittävästi ajoaikaa, jotta saatoin ihastella E6 varren maisemia paremmin ja ottaa valokuvia.

Oslossa sää suosi koko viikonlopun, oli kesäisen lämmintä. Lauantaina oli suorastaan hikistä pyöräillä farkut jalassa Oslon mäkisiä maastoja. Onneksi olin sentään ottanut mukaan avokkaat ja hihattoman t-paidan. Sunnuntaina kävimme tutustumassa Oslon keskustaan. Kun on neljä kuukautta liikkunut vain Ivalossa ja Sovintovaarassa, niin voi sitä liikenteen ja ihmisten määrää.

Sunnuntai-iltana lensin takaisin Altaan ja sieltä autolla edelleen Ivaloon. Kone oli Altassa Suomen aikaan n.21.30 ja edessä oli 5 tunnun ajomatka Ivaloon. Ajoin takaisin VT93 ja VT92 kautta.

Syksyä kohti ollaan menossa. Aurinko laski puolen yön aikaan. Kyllä oli kaunis ilta ja sain sentään muutaman kuvan auringon laskusta. Valokuvat eivät anna oikeaa kuvaa illan kauneudesta. Suomen puolella alkoi vesisade. Lentokenttämatkana 5 tuntia oli todella pitkä, varsinkin kun on päivän liikkunut turistina ja ennen ajoa istunut jo 2 tuntia lentokoneessa. Tämän kokemuksen jälkeen reissut välillä Helsinki-Oslo ja Helsinki-Ivalo tuntuvat kevyeltä.

Syyskuussa onkin edessä yhteensä 8 lentomatkaa Ivalo-Helsinki-Oslo akselilla, joten. Finnair Plus pisteitä karttuu mukavasti :-)

Auran muistolle

2010-07-30T12:33:00.004+03:00

Aura (Una Nuna's Joy is My Name, 11.10.1997-29.7.2010) nimensä mukaisesti suuri iloni ja säteilevä persoonallisuus lepää nyt Sovintovaarassa omalla lempipaikallaan ikuisessa unessa.

Aura oli Sovintovaaran kuningatar kuten kuvasta näkyy - Aura ja Auran valtakunta.

Auran muistolle hyvin sopivan runon laittoi Terhi, joka oli löytänyt sen netistä.

Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja
loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä. Tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
Henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat,
jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.

Norja (laise) n valloitus

2010-07-21T11:35:00.008+03:00

Sovintovaaran työntäyteisen kesän lisäksi olen päässyt nauttimaan muustakin elämästä, kiitos hyvien työntekijöiden.

Viikko sitten tuli tehtyä pikavisiitti Norjan Altaan. 10 tunnin reissu ja kilometrejä kertyi vajaat 800.

Maisemat olivat todella kauniit. Sanoisin, että ne täytyy itse kokea, sillä kuvat eivät anna oikeutta maisemille.

Menomatkan ajoin VT92 ja VT93 kautta, sillä se on hieman lyhyempi reitti Altaan. VT92 kulki tuntureilla ja välillä jokivarressa. VT93 varren maisemat olivat tosi jylhät. Lähempänä Altaa tie kulki osan matkaa kurussa. En voinut muuta kuin ihastella näkymiä, sen mitä ajaessa pystyin katselemaan. Välillä kyllä pysähdyin ottamaan kuvia. Olisi pitänyt olla kunnon kamera matkassa mukana.

Olin Altassa sen verran hyvissä ajoin, että ehdin tehdä lyhyen kävelykierroksen siellä. Lähtiessäni Ivalosta auton lämpömittari näytti +20 ja saapuessani Altaan enää +7. Onneksi olin varustautunut lämpöisellä takilla. Täällä pohjoisessa lämpötilaerot voivat olla todella isoja.

Paluumatkan ajoimme E6 kautta. Se on kyllä varsinainen maisematie. Suosittelen! Kello oli sen verran paljon ja pitkä ajomatka edessä, joten E6 varrelta valokuvien ottaminen jäi vähiin.

Parin viikon päästä uusi reissu Norjaan, tällä kertaa Altan kautta Osloon. Silloin ajan Altaan E6 kautta ja varaan aikaa myös valokuvien ottamiselle.

Oslon reissua odotellessa nautin Sovintovaaran maisemista - täällä niiiin kaunista.

Kesäyön lumo

2010-07-14T12:05:00.010+03:00

Lauantaina koin Lapin yöttömän yön lumon Sovintovaarassa. Se oli todellakin lumoavan kaunista katsella.

Väsymys haihtui maisemaa katsellessa, vaikka olin ollut aamusta asti töissä vaarassa.

Toivottavasti sää suosii myös ensi viikolla, kun aurinko ensimmäisen kerran laskee täällä.

Tänään on vuorossa Norjan valloitus - eli pikavisiitti Altaan. Toivottavasti sää suosii niin, että saan otettua valokuvia. Kuulema maisemat ovat todella hienot Ivalo-Alta välillä.

Tervan tuoksua Sovintovaarassa

2010-07-10T14:15:00.008+03:00

Sovintovaaran jokakesäiseen perinteeseen on kuulut terva poltto kesästä 2001 lähtien, jolloin Erkki sytytti ensimmäisen tervahautansa.

Tervan poltollahan on Suomessa pitkät perineet ja terva oli Suomen tärkein vientituote aina 1600-luvulta alkaen ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Vientitervasta suurin osa käytettiin siirtomaavaltioiden puulaivojen ja niiden köysistöjen suojaamiseen. Suomessa tervan käyttö oli hyvin monipuolista. Sitä käytettiin niin käyttötavaroiden, veneiden kuin paanukattojen tervaamiseen. Lisäksi terva tunnettiin jo silloin lääkeaineena.

Sovintovaaran tervahauta on ns. kotitarvepolttoa ja tervaa käytetään pääasiassa puuveneiden tervaamiseen. Tervaspuut valitaan huolellisesti. Ne ovat hitaasti kasvanutta tiukkasyistä Lapin mäntyä, joka ”tihkuu” pihkaa. Puut pilkotaan pieniksi klapeiksi ja ladotaan huolellisesti sitä varten tehtyyn maakuoppaan. Yhteen tervanpolttoerään käytetään noin kuutio puuta.

Sen jälkeen kun puut on saatu ladottua, katetaan tervahauta päältä ennen sytyttämistä kunttapalasilla (jotka muistuttavat siirtonurmikkopalasia, mutta ovat varvikkoa. Siinä olisi hyvä tuote pihanurmen tilalle). Sytyttämiseen käytetään kiehisiä, jotka ovat puusta vuoltuja lastuja sekä tervalla kastettua sytytinkeppiä. Kun hauta on syttynyt, se peitetään myös sivuilta kuntalla. Tässä vaiheessa haudasta nousee runsaasti savua.

Koko prosessin ajan haudasta nousee savua, jonka väriä täytyy tarkkailla oikean lämpötilan ylläpitämiseksi haudan sisällä. Ensimmäiset kaksi yötä hautaa pitää valvoa yötä päivää. Lämpötilaa ja savun väriä ”hallitaan” polkemalla hautaa säännöllisin väliajoin ja tekemällä ilma-aukkoja kuntan läpi.

Palamisprosessi kestää kaiken kaikkiaan 4-5 päivää. Jo noin reilu tunnin kuluttua syttymisestä ensimmäiset tervankusitipat valuvat putkea pitkin keräysastiaan. Tervankusi muistuttaa tervavettä ja siinä on hieman savun ja tervan makua. Tervankusta käytetään mm. muutamina tippoina löylyveteen antaen hyvä tervan tuoksun saunaan sekä snapseissa.

Varsinainen tervantulo alkaa noin 10 tunnin palamisen jälkeen ja tervaa tulee seuraavat pari vuorokautta. Puiden laadusta riippuen tervaa tulee yhdestä kuutiosta puuta 10 litrasta ylöspäin.

Kun itse tervantulo on loppunut alkaa haudan tukahduttaminen, joka sekin kestää muutaman päivää.

Terva on siis aito luonnon tuote ja koko prosessi on käsityötä puiden kaatamisesta ja pilkkomisesta lähtien. Tervan lisäksi lopputuotteena saadaan hyviä grillihiiliä.

Tervahauta syttyi tänään klo 10.20 ja ensimmäiset tervankusitipat on jo maistettu. Harmi, että snapsiaineet jäivät kotiin, sillä tänään on pitkä ilta edessä täällä Sovintovaarassa. Täällä on tervahaudan lisäksi hääjuhlat – ei kuitenkaan omani.

Hyvää hääpäivää kaikille 10.7 naimisiin meneville ja jo oleville tervantuoksuisesta Sovintovaarasta!

Juhannus 2010

2010-06-26T11:27:00.007+03:00

Ensimmäinen juhannusaatto ja keskiyön aurinko Lapissa ja Sovintovaaran Huipulla on koettu.

Sää suosi, oli lämmintä ja aurinkoista. Juhannusaattopäivä oli vilkas – Lapin kesän turistikausi on alkanut. Tosin koko kesäkuun on matkaajia käynyt tasaisena virtana tutustumassa Sovintovaaran Huipun Inarijärviaiheiseen näyttelyyn ja ihastelemassa upeaa maisemaa, joka avautuu näköalakahvion terassilta.

Juhannusaattoilta sujui rauhallisesti vaarassa perinteisesti ”kokkoa” polttamalla ja katselemalla keskiyön aurinkoa. Työpäivän takia emme jääneet odottamaan ”auringon laskua”. Vielä puolen yön aikaan aurinko paistoi täydeltä terältä, oli valoisaa kuin päivällä ja lämpömittari näytti + 18.

Ei voi muuta sanoa kuin, että Lapin kesä on parhaimmillaan.

3.6.2010

2010-05-29T23:53:00.005+03:00

3.6. on sitten H-hetki eli Sovintovaara - markkinointinimeltään Sovintovaaran Huippu - avataan yleisölle.

Tämä viikko on mennyt paikkojen kuntoon laittamisessa. Sisältä kaikki onkin jo kunnossa lukuun ottamatta myyntituotteiden esille laittamista. Enää puuttuu maksulaitteet ja asiakasvessojen uudistaminen on vielä vaiheessa. Pohjatyöt saatiin tänään tehtyä. Onneksi vielä 4 päivää aikaa saada puuttuvat asiat kuntoon.

Sää on suosinut täällä. Tänään lippukoppi sai uuden ilmeen - sinistä ja keltaista. Ennemmin kuitenkin Saamen lipun värejä kuin Ruotsin. Sininen kuvaa, että olla lähellä vettä ja taivasta. Keltainen aurinkoa ja valoa, jota täällä Inarissa riittää! Täällä ei taida enää oikein pimeää tullakaan. Muutenkin täällä alkaa olla kesä - lehtipuissakin on jo isot hiirenkorvat ja nurmi vihertää.

Toivottavasti kesä suosii Sovintovaaraa ja moni matkailija löytää perille.

Sovintovaara lumeton

2010-05-19T20:58:00.004+03:00

Tänään sain vihdoin kesärenkaat alle. Samalla renkaanvaihtoreissulla kävimme Auran kanssa katsomassa, pitikö Erkin arvio paikkansa, että Erkinpäivänä vaaraan pääsee autolla. Piti paikkansa - Sovintovaaran tie oli lumeton.

Viime päivien helteet olivat tehneet tehtävänsä sekä vaarassa että Ivalossa. Ivalossa lämpömittari näytti varjossa parhaimmillaan +25. Lämpöaallon seurauksena viime viikolla Ivalojoesta lähti jäät ja nyt joki virtaa vauhdilla. Olen seurannut mielenkiinnolla Ivalojoen vedenpinnan kehitystä. Tämän viikkoa joen pinta on ollut korkealla. Paikallislehdessä; Inarilaisessa oli kuva Näverniemen pelloista, jotka ovat veden alla.

Ukonjärvi oli vielä jäässä, mutta näyttää siltä, että sekin on pian sulana ja veneet vesillä.

Nyt kun kesä on koittanut myös tänne pohjoiseen ja vaaran huipulle pääsee autolla, on aika siirtyä laittamaan Sovintovaaraa kesäkuntoon.

Näillä näkymin Sovintovaaran Huipun avajaiset ovat kesäkuun alkupuolella. Sovintovaaran Huipusta ja avajaisista löytyy tarkemmat tiedot yrityksen kotisuvulta www.ivalonmaahiset.fi.

Sivuston tekeminen on vielä vaiheessa, mutta tavoitteena on, että ne ovat valmiit avajaisiin mennessä.

Aura on sen sijaan jo valmis vastaanottamaan kävijöitä.

Äitienpäivä

2010-05-08T16:56:00.003+03:00

Kevät koittaa Ivalossakin. Lumet jo vähissä ja Taimituvan kesäorvokit ovat tulleet myyntin. Orvokit saavat vielä odottaa, mutta äitienpäivän kunniaksi ostin runkovartisen ruusun.

Tänään teimme Auran kanssa aamulenkin vaaraan. Aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä (varjossa +5). Aivan mahtava keli, sillä yön jäljiltä oli vielä hankikanto ja oli helppo kävellä. Sovintovaaran tie on vielä lumen peitossa samoin kuin itse näköalakahvion alue. Takaisin kävellessä mietin, kuin monella on mahdollisuus omistaa niin upea paikka vaaran laella - harvalla. Minä, Vaaran Haltijatar olen etuoikeutettu.

Kunhan lumet sulaa, alkaa kesäkauden valmistelut. Toukokuun lopussa olisi tarkoitus avata näköalakahvio ja näyttelyalue yleisölle.

Lisää Sovintovaaran kesäkaudesta löytyy www. ivalonmaahiset.fi sivustolta.

Hyvää Äitienpäivää!

Ullanlinnasta Utsjoelle

2010-05-03T16:29:00.001+03:00

Tänä Vappuna sain mahdollisuuden tutustua Pohjoisimman Lapin upeisiin maisemiin reissulla Tenojoen varrelle.

Menomatkan ajoin VT4 Ivalosta Utsjoelle. Kevoa lähestyttäessä maisemat muuttuvat. Tie kulkee kurumaisemassa Utsjoelle asti.

Utsjoelta matka jatkui länteen Tenojoen vartta pitkin ja maisemat sen kun vain paranivat. Tenontie kulkee tuntureiden välissä ja lähes koko matkan aivan joen tuntumassa.

Tenon varrella vappuaattona sää oli aurinkoinen ja lämmintä oli noin +3 asetetta. Oivallinen terassikeli. Vappupäivänä oli pilvistä, mutta silti aurinkolasit olivat tarpeen. En ole ennen kokenut moista valoilmiötä, että pilvisyydestä huolimatta oli niin kirkasta, että silmiä joutui siristelemään. Toinen mielenkiintoinen havainto oli ulkolämpötila. Jäisen Tenon varrella +3 tuntui huomattavasti lämpimämmältä. Sanoisin, että vastaisi Helsingin +7.

Sunnuntaina matka jatkui Karigasniemelle ja sieltä Kaamasen kautta Ivaloon.

Kyllä Pohjoisimmassa Lapissa on kauniit maisemat. Ne vetää vertoja Alpeille ! Suosittelen reittiä Ivalo-Utsjoki-Karigasniemi – oikea maisematie!

ps. Sovintovaaran yrittäjänä on aloittanut Ivalon Maahiset Oy, wwww.ivalonmaahiset.fi

Aura odottaa kesää

2010-04-15T20:46:00.003+03:00

Tänään kävimme katsomassa Sovintovaaran kevään etenemistä ylhäällä asti. Aura oli sitä mieltä, että nyt mennään ylös asti. Mikäs siinä, kun sää oli hyvä, toisin eiliseen verrattuna hankikantoa ei ollut.

Lapissakin kevät etenee ja hanget painuvat silmissä. Kuukauden päästä pitäisi aloittaa kesäkauden valmistelut. Tosin Auran mielestä kesäkausi olisi voinut alkaa jo.

Inarilainen

2010-03-28T18:03:00.002+03:00

Viikko inarilaisena ja kesäaika on alkanut! Tosin Ivalossa sää vielä mitä talvisin; lunta sataa ja pakkasta nelisen astetta.

Nyt viikonloppuna Inarissa ajettiin porokuninkuudesta ja minulla oli mahdollisuus päästä katsomaan tätä poroihmisten kauden päätapahtumaa. Viitenä edeltävänä viikonloppuna poroihmiset ovat kiertäneen kilpaporoineen cup-osakilpailuissa keräten tarvittavia pisteitä, jotta pääsevät osallistumaan kuninkuusviikonloppuun. Kuninkuusajot ajetaan vuosittain maaliskuun viimeisenä viikonloppuna. Mukaan pääsee 24 eniten pisteitä saanutta suomalaisomistuksessa olevaa poroa.

Viikonlopun kisaohjelmassa olivat lauantaina karsinnat suopunginheitossa, sprinttiajoissa sekä kuninkuusajojen ryhmäajo.

Tänään oli sitten loppukilpailut, joita olin katsomassa. Sprinttien ryhmäajossa 3-5 poroa ohjastajineen kilpailee siitä, kuka tulee ensimmäisenä maaliin. Matka on kilometri ja poro vetää ohjastajaa, joka on suksilla. Sukset ehkeivät ole ihan tavalliset murtomaasukset. Päivän loppuhuipennus oli kuninkuusajon yksittäisajo. Matka oli kaksi kilometriä ja ajoajat liikkuivat noin 2,35 – 2,40 minuutin välillä. Sää ei ollut paras mahdollinen, kova tuuli ja lumisade.

Oli hieno kokemus päästä katsomaan kisoja. Porojen maaliintulo oli vaikuttavan näköistä. Harmi, etten saanut kuvattua sitä.

Nyt lumitöihin.

Tietoja tulevasta kotikunnasta

2010-02-19T11:23:00.004+02:00

Inarin kunta on perustettu vuonna 1876 ja sen pinta-ala on 17333,89 km2 ollen Suomen suurin kunta. Kunnan kokoa kuvaa se, että Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakuntien yhteenlaskettu pinta-ala ilman merialueita on samaa suuruusluokkaa. Inarin rajanaapurikunnat ovat etelässä Enontekiö, Kittilä ja Sodankylä ja pohjoisessa Utsjoki. Lisäksi kunnalla on yhteinen raja Norjan kanssa sekä lännessä että idässä ja Venäjän kanssa idässä

Kunnan pinta-alasta on yhteensä 2 281,51 km2 vesistöjä. Järviä on 10000 ja niistä suurin on Inarijärvi (1 043 km2) ollen Suomen kolmanneksi suurin järvi, vain 40 km² Päijännettä pienempi.

Inarin kunnan väkiluku oli vuoden 2009 lopulla noin 6800. Kuntien asukaslukujen vertailussa Inari oli 152. suurin kunta 348 kunnasta vuonna 2009. Kunnan väkiluku on vähentynyt viimeisen 20 vuoden aikana vajaalla 700 hengellä. Saamelaisten osuus kunnan väkiluvusta on reilu 2 000 ja saamea äidinkielenään puhuvia noin 400.

Asutus on keskittynyt suurelta osin Inarijärven länsirannalle, jossa sijaitsevat suurimmat taajamat, Ivalo ja Inarin kirkonkylä. Inarin kirkonkylässä ja sen ympäristössä asuu vajaa 800 henkeä. Ivalon taajama on kunnan hallinnollinen keskus ja sen asukasluku on noin 3600. Lisäksi Ivalon taajamassa sijaitsevat kunnan laajimmat kaupalliset palvelut, mm. useampi päivittäistavarakauppa, Alko, apteekki sekä erikoisliikkeitä.

Matkailu on Inarin kunnan keskeisempiä elinkeinoja. Inarin kunnassa sijaitsee pohjoisin kansainvälinen lentokenttä, jonka kautta kulkee vuosittain noin 140 000 matkustajaa. Saariselkä lienee kunnan tunnetuin matkailukohde. Kesäaikaan Ivalo on myös vilkas pysähdyspaikka etelästä pohjoiseen ja päinvastoin matkaaville sekä kotimaisille että ulkomaisille turisteille.

Lisäksi Inari on tunnettu laajoista kansallispuistoista ja Inarijärven itäpuolella olevasta Kessin erämaa-alueesta. Kunta on myös maan tärkeintä poronhoitoaluetta.

Lapin luonto on parhaimmillaan juuri Inarissa ja se tekee kunnasta vetovoimaisen matkailukohteen. Tervetuloa toteamaan se itse!

Moottorikelkalla Sovintovaaraan

2010-02-13T21:44:00.003+02:00

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina ajoin ensimmäisen kerran Ivalosta Sovintovaaraan moottorikelkallani. Tulevana inarilaisena moottorikelkka on tarpeellinen talvikulkuväline. Sovintovaaran huipullehan ei pääse talviaikana kuin moottorikelkalla tai lihasvoimalla.

Matkakaan lähdettiin Ivalon keskustasta, josta suunnattiin Ivalonjoelle ja sieltä edelleen pikku järvien/lampien ja metsäosuuksien kautta Ukonjärvelle. Matkavauhti ei ollut päätä huimaava, mutta aloittelijalle riittävä. Edellisestä moottorikelkka-ajosta oli kulunut lähes 10 vuotta.

Sovintovaarassa paistettiin makkaraa ja käytiin terassilta katsomassa talvista maisemaa Ukon- ja Inarinjärvelle. Kaunista oli!

Ennen pimeän tuloa ajettiin takasin Ivaloon. Muutamaa pikkupuuta lukuun ottamatta selvisin hyvin ja ilman aloittelijan lihassärkyjä. Kiitos hyvän opettajan/oppaan. Odotettavissa on lisää moottorikelkkakilometrejä.

Muutto Ivaloon lähestyy! Jos kaikki suunnitelmat menevät maaliin, muuttokuorma Helsingistä lähtee maaliskuun puolivälissä ja minä Auran kanssa seurataan perästä maaliskuun lopulla. Moottorikelkkailun lisäksi tarkoitus on myös nauttia hiihtämisestä Ivalon ja Saariselän keväthangilla.

Tulevasta kotikunnasta lisää myöhemmin.

Minä ja Lynx

2010-02-13T21:35:00.002+02:00

Sen verran täytyy mainostaa ensimmäistä omaa moottorikelkkaa.

Talvimaisema vaaran tieltä

2009-12-12T18:21:00.007+02:00

Sovintovaara sijaitsee 10 km Ivalosta Inariin päin Ukonjärventie varrella. Sovintovaara on Ukonjärveä ympäröivistä vaaroista yksi korkeimpia. Sen korkein kohta nousee noin + 320 merenpinnan yläpuolelle.

Tarinan mukaan poroisännät kokoontuivat Sovintovaaran laelle sovittelemaan keskinäisiä erimielisyyksiään ja siitä tuo vaaran nimi olisi peräisin. Oli miten oli, niin Sovintovaara on rauhan tyyssija ja viipyilevään olemiseen tarkoitettu paikka.

Viimeiset 25 vuotta vaaran laelle on johtanut tie, joka erkanee Ukonjärventieltä. Tie muuttuu eteenpäin ajettaessa alppimaiseksi. Jyrkimmillään nousu on 20 asteen luokkaa, ainakin siltä se tuntuu. Onpa kesällä jokunen jättänyt ajamatta ylös, sen verran jyrkältä nousu tuntuu ensimmäisellä kerralla. Tien päästä eli Sovintovaaran laelta löytyy kesäisin auki oleva näköalakahvila, jonka terassilta avautuu huikeat näkymät Inarijärvelle. Lisäksi samaisella alueella on Inarinjärven historiaa käsittelevä ulko- ja sisänäyttely.

Talviaikaan näköalakahvio ja näyttelyalue on suljettu, sillä tietä ei pidetä auki. Sovintovaara viettää nyt hiljaiseloa. Espoossa sen sijaan kauppakeskukset vilisevät väkeä. Toistaiseksi olen välttynyt joutumasta sinne, mutta uhkaavasti joulu lähenee. Kaipa sitä minunkin tarttis tehdä jotain joulun eteen…, kun muuttolaatikoiden pakkauksessakin on ns. joulutauko.

Valkoista joulua eteläänkin odotellen

Reppu ja reissumies

2009-12-06T16:43:00.000+02:00

Kesää ja Sovintovaaran kesäkautta odotellessa tulin siihen tulokseen, että nyt olisi hyvä aika luoda Sovintovaaralle oma blogi. Samalla blogi on kertomus espoolaisen sinkkunaisen Lapin valloituksesta.

Tällä hetkellä on meneillään muuttolaatikoiden pakkaaminen täällä Espoossa ja asunnon haku Ivalosta. Vuodenvaihteen jälkeen alkaa sitten matka mutkien kautta kohti Ivaloa Aura-mymmelin kanssa periaatteella reppu ja reissumies. Muuttolaatikot seuraavat perästä sitten, kun tiedän minne asetumme. Aika näyttää :-)

Itse Sovintovaarasta lisää myöhemmin.