Neljän kuukauden projekti Unnan astutuksesta viimeisten pentujen luovutukseen on nyt ohi. On ollut hieno matka seurata pentujen huimaa kehitystä syntymästä luovutusikään. En tiedä miten muilla kasvattajilla, mutta minusta tuntui, kuin perheessä olisi ollut pikkulapsia. Viimeisen kuukauden aikana yöunet ovat olleet katkonaiset. Viiden viikon iässä pennut olivat jo niin isoja, ettei pentuhuoneen oviaukon este pitänyt niitä. Korotettu este esti Unnaa pääsemästä yöllä imettämään pentuja. Niinpä Unna herätti minut päästämään pentujen luo. Unna lopetti imettämisen vajaa viikko ennen luovutusta. Vaikka Unna ei enää imettänyt, pennut heräsivät aamuyöllä ja Unna halusi niiden luo. Eikun päästämään Unna pentujen luo. Loppuaikana jäin itsekin nukkumaan pentuhuoneeseen.
Pennut syntyivät sydäntalvella ja mietin, mitenhän mahtaa ulkoilut onnistua. Onni oli, että pakkaset olivat kohtuulliset ja pennut alkoivat ulkoilla säännöllisesti kuukauden vanhoina. Aluksi lyhyitä aikoja useita kertoja päivässä ja viimeisen viikon aikana viihtyivät jo pidempiä aikoja ulkona. Oulun talvi on ollut luminen ja sain tehdän pennuille lumikäytäviä Unnan tarhaan. Loppuaikoina pennut tekivät ihan omia kulkukäytäviä. Yksi loppuajan mielipaikka pennuille oli maakellarin ympäristö. Sen juurella oli kiva kaivaa multaa.
Helmikuun lopulla lähtivät Carhunahkka-Unni, Carhunstaalo-Oula ja Carhunserenadi-Siida uusiin koteihin. Carhunduuricuu-Topi ja Carhuhaltia-Aamos jäivät vielä pentulaan ja niiden kanssa suunnattiin Sovintovaaraan. Pennut ja Unna talvikuplaan ja matkaan. Naapuriapu on paras apu. Niinpä minä ja pennut pääsimme moottorikelkan reen kyydissä vaaran päälle. Aamosta ja Topia jännitti aluksi reen kyydissä, mutta loppumatka sujui hyvin. Vaarassa pennut olivat heti kuin kotonaan ja lähtivät tutkimaan ympäristöä. Unna katsoi välillä huolestuneena, kun pennut painelivat pitkälle hangessa ja Unna yritti mennä perään. Pentuja lumi kantoi, mutta ei Unnaa ja minua muualla kuin moottorikelkkauralla.
Pentuja oli helpompi vahtia kahviossa ja siellä oli tilaa juosta ympäri. Lisäksi kahviossa oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Sovintovaarassa saunominen on tärkeä iltaohjelma ja pojat pääsivät myös saunomaan. Pojista oli tylsää, kun eivät pääseet tutkimaan kiuasta. Sen sijaan saunan alla oli kivaa kaivaa maata. Sovintovaaran reissu sujui hyvin ja pojat jaksoivat hyvin molemmat automatkat.
Maanantain oli pentulan viimeinen päivä ja pojat suuntasivat kanssani junalla Helsinkiin. Junamatka sujui hyvin ja pojat saivat kehuja, kuinka rauhallisia olivat koko 6 tunnin junamatkan. Sen sijaan äitini luona pennut olivat kuin kotonaan ja pitivät kunnon riehat. Juuri sopivasti ennen luovutusta molemmat pojat simahtivat. Nyt on kaikki Carhunpennut maailmalla. Oli hienoa kokemus nähdä teidän kasvavan!
Kommentit
Lähetä kommentti